Kestävä ja turvallinen kaivossuolaliuosten kuljetus

Pitkäikäinen, korroosiota ja abraasiota kestävä sekä täysin valvottu – nämä olivat LMBV:n (Lausitzer und Mitteldeutsche Bergbauverwaltungsgesellschaft) vaatimukset uudelle 13,5 km pitkälle suolaliuoskuljetusputkelle Menterodasta keskussuolaliuosaltaaseen Wipperdorfiin. Käyttöön otettiin siksi egeSmart:Leak Control 3L -järjestelmä, jossa on 100-prosenttinen vuotovalvonta. Asennus moderneilla ja ympäristöystävällisillä menetelmillä oli suurten kelausten ansiosta tehokasta ja vaati vain vähän putkiliitoksia.

Thüringenin Volkenrodan kalikaivosta operoitiin vuodesta 1909 1990-luvun alkuun. Kalinjalostuksen tuotantojätteet on sijoitettu Menterodan kalijätekasolle. Noin 21 miljoonan m³ kokonaiskasotusmäärän seurauksena syntyy sateista johtuen vuosittain keskimäärin jopa 150 000 m³ voimakkaasti mineralisoitunutta kasosuotovettä.

LMBV mbH entisen kalivoksen oikeudenomistajana vastaa kaivoksen sulkemisesta sekä yleisölle aiheutuvien vaarojen torjunnasta ja maanpäällisten laitosten pysyvästä turvaamisesta.

1990-luvun puolivälistä lähtien näitä vesiä on johdettu kaivokseen tuolloin vielä avoimen Volkenrodan kaivoskuilun sekä myöhemmin tulvitusporausten kautta. Volkenrodan/Pöthenin kaivosalueen täydellisen tulvituksen, niin sanotun märkäsulkemisen, päätyttyä kasosuotovedet kuljetetaan Wipperdorfin keskussuolaliuosaltaaseen ja sieltä luvan mukaisesti hallitusti puretaan vastaanottavaan vesistöön.

Tätä varten LMBV rakennutti 13,5 km pitkän putkilinjan Menterodan varastoaltaasta liitoskohtaan Sollstedtin olemassa olevaan kasosuotovesiputkeen. Suolapitoisten vesien johtamiselle asetettiin suunnitteluvaiheessa seuraavat korkeat vaatimukset uudelle putkilinjalle:

pitkäikäinen
korroosionkestävä
abraasionkestävä

Jotta lisäksi täytettäisiin korkeat ympäristönsuojeluvaatimukset, putkilinjaa tulisi valvoa käytön aikana jatkuvasti ja kokonaisvaltaisesti, jotta pienetkin vauriot havaitaan ennen varsinaisen putkirikon syntymistä. Edellä mainittujen vaatimusten perusteella valinta kohdistui egeSmart:Leak Control 3L -järjestelmään. Putkijärjestelmän perustana on PE 100-RC -ydinputki, joka päällystetään diffuusiotiiviillä ja sähköä johtavalla alumiinilla, joka ilmoittaa välittömästi pienimmätkin vauriot. Sähköeristyksen maaperää vastaan varmistaa lisäksi päälle ekstrusoitu suojakuori modifioidusta PE:stä.

Tarvittavat muotokappaleet, kuten mutkat, supistukset, liitos- ja T-kappaleet, valmistettiin egeSmart:Leak Control 3L -vaatimusten mukaisesti asiakaskohtaisesti egeplastin muotokappaletuotannossa. Käyttöön otettiin noin 8,6 km ulkohalkaisijaltaan 180 mm:n putkea, joka voitiin toimittaa 500 m:n suurkeloilla. Myös tarvittavat 5 km suuremmasta ulkohalkaisijaltaan 200 mm:n putkesta toimitettiin 20 m:n pituisina tankoina. 3L Leak Control -putken asennus toteutettiin sekä aukikaivuuasennuksena, jyrsintämenetelmällä että 10 erillisessä huuhteluporauksessa. Tätä varten tarvittavat putkien ja muotokappaleiden liitokset tehtiin DVS 2207 -standardin mukaisesti päittäishitsaus- ja lämmityskierukka-menetelmällä.

Ohjatut vaakasuuntaiset poraukset suoritti BLK Bohrteam GmbH Mertendorfista. Putken asennuksen jyrsintämenetelmällä ja aukikaivuuasennuksena toteutti ARGE Hoch- und Tiefbau Ebeleben GmbH Eblebenistä yhdessä HELMER Rohrleitungsbau -yrityksen kanssa Apfelstädtistä.

Jotta putkijärjestelmän vaurioituessa käytön aikana saataisiin välittömästi asianmukainen ilmoitus ja vauriopaikka rajattaisiin mahdollisimman tarkasti, LMBV jakoi sähköisen valvonnan 15 erilliseen mittauspiiriin, jotka on koottu keskitetysti valvontayksikköön. Vauriotapauksessa vaurioituneessa mittauspiirissä laukeaa automaattisesti virhesignaali, jolloin akuutissa tilanteessa tarkastettava putkisektori on tarkasti määritelty ja vika on nopeasti ja tarkasti paikannettavissa.

Jokaisen yksittäisen mittauspiirin valvonnan toimintakyvyn egeplastin asiantuntijat mittasivat läpi ja luovuttivat toimintakykyisenä tilaajalle. Rakentamisen alettua vuonna 2019 rakennushanke saatiin nyt päätökseen vuonna 2021. Hankkeen rakennuskustannukset ovat noin 14 miljoonaa euroa, jotka rahoitettiin osin Saksan liittohallituksen ja osin Thüringenin osavaltion toimesta.